Ihmisoikeusraportti

Suomen linjaukset yritysten ihmisoikeusvastuusta hajanaisia

Valtioneuvoston linna Helsingissä. Kuva: STT-Lehtikuva/valtioneuvoston kanslia

Uusimman hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on suomalaisten yritysten toimiminen edelläkävijänä yritysvastuuasioissa. Toistaiseksi yritysten yhteiskuntavastuuta on käsitelty Suomessa lähinnä vain osana eri hallinnonalojen omia strategioita ja ohjelmia, eikä julkisella hallinnolla ole ollut kokonaisvaltaista strategiaa yritysten yhteiskuntavastuun edistämiseksi.

Valtioneuvosto antoi tänä vuonna uuden periaatepäätöksen yhteiskunta- ja yritysvastuusta. Tuore periaatepäätös jatkaa aiemmalla linjalla, jossa korostetaan ennen kaikkea vapaaehtoisuutta yritysten yhteiskuntavastuukysymyksissä. Periaatepäätöksessä “liian tiukan tai yksityiskohtaisen” lainsäädännön nähdään heikentävän yritysten toimintaedellytyksiä ja tehokkaiden keinojen omaehtoista etsintää.

Käytännössä yritysten yhteiskuntavastuuta Suomessa ovat edistäneet lähinnä Finnish Business & Society -yhdistys (FiBS), joka on vuonna 2000 perustettu verkosto vastuullisen yritystoiminnan edistämiseksi, sekä Elinkeinoelämän Keskusliitto, Kansainvälisen kauppakamarin Suomen osasto ja muutamat muut toimijat. Finnwatch tarkkailee suomalaisten ja Suomeen vahvasti sidoksissa olevien yritysten toiminnan vaikutuksia kehitysmaissa. Finnwatch on usean suomalaisen kehitys-, ay- ja ympäristöjärjestön yhteinen hanke.

Työ- ja elinkeinoministerillä on useita yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyviä tehtäviä. Ministeriölle kuuluu myös näiden vastuukysymysten edistäminen ja koordinointi. Lisäksi ministeriön tehtävänä on edistää OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevien toimintaohjeiden täytäntöönpanoa Suomessa. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimii myös yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta. Neuvottelukunta on kansallinen yhteyselin, joka seuraa OECD:n monikansallisten yritysten toimintaohjeiden soveltamista suomalaisissa kansainvälisissä yrityksissä.

“Valtion ei tule olettaa että yritykset välttämättä pitävät valtioiden toimettomuutta hyvänä asiana tai että ne hyötyvät siitä.”

Valtioneuvoston kehityspoliittisen ohjelman (2007) tärkeimmät tavoitteet ovat köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen edistäminen. Ohjelma sisältää useita viittauksia ihmisoikeuksiin ja Suomen kehityspolitiikan todetaan perustuvan ihmisoikeuksien kunnioitukseen ja edistämiseen sekä ihmisoikeusperustaiseen kehitykseen. Käytännössä ihmisoikeudet eivät kuitenkaan ole olleet kovinkaan vahvasti esillä kehityspolitiikan toteuttamisessa. Uuden kehityspoliittisen ohjelman valmistumista odotetaan vuoden 2011 aikana. Kehitysministeri Heidi Hautalan mukaan tulevan ohjelman painopisteitä tulevat olemaan nimenomaan muun muassa ihmisoikeudet ja ihmisarvoinen työ.

  • Yritysvastuun linjauksia Suomessa

  • • Keskeisiä yhteiskunta- ja yritysvastuulle pohjaa luovia lainsäädäntökokonaisuuksia Suomessa ovat esimerkiksi työ- ja sosiaalilainsäädäntö, ympäristölainsäädäntö sekä kilpailulainsäädäntö.
    • Esimerkkejä keskeisistä yritysvastuuseen liittyvästä lainsäädännöstä ovat muun muassa työsopimuslaki, laki yhteistoiminnasta yrityksissä, laki julkisesta työvoimapalvelusta sekä työttömyysturvalaki.
    • Laki sosiaalisista yrityksistä pyrkii tukemaan erityisesti vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työntekomahdollisuuksia.
    • Yhdenvertaisuuslain sekä lain naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä estää syrjintää työelämässä.
    • Valtion omaa sijoitustoimintaa ohjaavat linjaukset ottavat jonkin verran huomioon ihmisoikeuskysymykset. Esimerkiksi valtion eläkerahasto välttää suorissa sijoituksissa yrityksiä, joiden liikevaihdosta huomattava osa koostuu alkoholi-, tupakka, ase-, pornografia-, tai uhkapeliteollisuudesta.
    • Kehitysrahoitusyhtiö Finnfund korostaa kaupallisen kannattavuuden lisäksi hankkeiden ympäristö-, kehitys- ja sosiaalisia vaikutuksia, mutta rahoitus- ja investointisopimuksissa ei viitata selkeästi ihmisoikeuskysymyksiin.

Nykyisen hallitusohjelman mukaan Suomi korostaa yritys- ja yhteiskuntavastuuta myös kauppapolitiikassaan. Vuoden 2011 kauppapoliittisessa katsauksessa kuitenkin mainitaan, että Suomi tukee näkemystä, jonka mukaan työelämän perusoikeuksien noudattamista on edistettävä ”kannustimien eikä sanktioiden avulla”. Suomen vientikauppaa edistävän Finnveran toiminnassa ihmisoikeudet ovat hyvin marginaalisessa roolissa ja käytännössä ne huomioidaan vain tapauksissa, joissa vientiluottosopimuksiin liitetään viittaus OECD:n vientiluottoryhmän standardeihin.

“Hallituksen tuleekin politiikan ja lainsäädännön avulla paitsi varmistaa myös mahdollistaa yritysten ihmisoikeusvastuullisuus.”

YK:n viitekehys kehottaa valtioita tarjoamaan yrityksille ohjeistusta, sekä rohkaisemaan, ja tarpeen mukaan edellyttämään, yrityksiä viestimään ihmisoikeusvaikutustensa käsittelystä. Suomesta ovat kuitenkin pitkään puuttuneet varsinaiset yrityksille suunnatut julkisen hallinnon neuvontapisteet, jotka opastaisivat muun muassa alihankintaketjuihin liittyvissä kysymyksissä. Vuonna 2011 otettiin käyttöön työ- ja elinkeinoministeriön laatima tuotannon, kaupan ja palvelualan pienille ja keskisuurille yrityksille suunnattu CSR-kompassi, joka maksuton verkkotyökalu. CSR-kompassin tarkoituksena on avustaa yrityksiä vastuulliseen toimintaan, kun yrityksen tuotantoketju ulottuu sellaisiin maihin, joissa on ihmisoikeusrikkomusten, ympäristörikkomusten ja korruption riski.

Valtion ei tule olettaa että yritykset välttämättä pitävät valtioiden toimettomuutta hyvänä asiana tai että ne hyötyvät siitä. Ihmisoikeuskysymysten tulisi toimia entistä selkeämpinä kriteereinä julkisille hankinnoille, sekä nousta vahvemmin esiin valtion omistajapolitiikkaa koskevissa linjauksissa. Erityisesti valtionyhtiöiden on oltava nykyistä parempia esimerkkejä, joiden kohdalla ihmisoikeudet tulee ottaa erityisen hyvin huomioon. Hallitusohjelman mukaan hallitus tulee edistämään yritysvastuuta koskevien kansainvälisten normien ja ohjeistojen vahvistamista sekä vastuullisuusnäkökohtien parempaa huomioimista elinkeinopolitiikassa ja julkisissa hankinnoissa. Hallituksen tuleekin politiikan ja lainsäädännön avulla paitsi varmistaa myös mahdollistaa yritysten ihmisoikeusvastuullisuus.

Lähteet:

Merja Pentikäinen: Yritystoiminta ja ihmisoikeudet, 2010.

Yritysten yhteiskuntavastuukompassi löytyy osoitteesta csr-kompassi.fi

Mariko Sato ja Janna Kyllästinen
Ihmisoikeusliitto