Ihmisoikeusraportti

Taloudellinen on poliittista

Kirjoittaja Jukka Mäkinen on Aalto-yliopiston liiketaloustieteen filosofian professori (ma.)

Taloudellisen liberalisaation ja globalisaation myötä yrityksistä on tullut yhä vahvempia poliittisia toimijoita. Samalla yhteiskunnan poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten piirien rajat ovat hämärtyneet. Yritysten esiinmarssin myötä yhteiskunnan perinteisen moraalisen työnjaon – valtion, yritysten, järjestöjen ja kansalaisten roolien – voidaan sanoa olevan hämmennyksen tilassa. Yritysten poliittisen vallan ja vastuun kysymysten käsittely onkin välttämätöntä, jotta vallitseva yhteiskuntapolitiikan demokratiavaje voidaan korjata.

Kylmän sodan päätyttyä, ”historian loputtua” ja ideologioiden kuoltua talouspoliittista keskustelua on käyty yhä enemmän näennäisesti epäpoliittisista lähtökohdista. Tarkasteltaessa viimeaikaista akateemista keskustelua yritysten yhteiskuntavastuusta ja vallasta voidaan tutkimuksen kentällä havaita kiinnostava uusi ”poliittinen käänne”. Keskeisten poliittisten kysymysten pohtiminen on kuitenkin tässä keskustelussa vielä hyvin alkutekijöissään ja taloudellisen vallan muuntumista poliittiseksi vallaksi ei ole kyetty riittävässä määrin hahmottamaan ja haastamaan.  Yritysvastuun sekä -vallan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden välinen kriittinen suhde näyttäisi olevan uuden poliittisen yritysvastuututkimuksen keskeinen ”Akilleen kantapää”.

Alan historiasta voisi kuitenkin ottaa opiksi, sillä kiinnostavaa keskustelua yritysten yhteiskuntavastuusta eri yhteiskuntakäsitysten puitteissa on käyty jo pitkään. Akateemisessa tutkimuksessa keskustelu yritysten yhteiskuntavastuusta sekä yritysten poliittisesta roolista virisi laajemmin 1950-luvulla. Alkujaan keskustelu oli hyvin elimellisesti sidoksissa eri poliittisiin teorioihin ja ideologioihin. Puheenvuoroissa pohdittiin laajasti sitä, miten eri yhteiskunnalliset toimijat voisivat operoida parhaiten suhteessa toisiinsa taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten oikeuksien ja edellytysten takaajina kansalaisille, eli miten näiden toimijoiden välinen työnjako tulisi määritellä. Erilaisten työjakojen arviointiperusteet eivät myöskään rajoittuneet taloudellisen tehokkuuden näkökantoihin vaan mukana tarkasteluissa olivat vahvasti myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian ulottuvuudet.

Yksi yhteiskunnan moraalisesta työnjaosta käytyä keskustelua merkittävästi muovannut ajattelija on yhdysvaltalainen yhteiskuntafilosofi John Rawls. Hänen mukaansa yhteiskunnan moraalinen työnjako liittyy aivan oleellisesti käsitykseen sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Täten yhteiskunnallisten toimijoiden välinen työnjako vaikuttaa siihen, miten vapaita ja tasa-arvoisia ihmiset ovat.

Sen lisäksi, että klassinen keskustelu yritysten poliittisesta yhteiskuntavastuusta oli selkeästi poliittista, se oli samalla myös poliittisesti moniarvoista. Tutkijat kytkivät avoimesti näkemyksensä oikeudenmukaisimmasta ja toimivimmasta yhteiskunnallisesta työnjaosta kannattamaansa poliittiseen ideologiaan. Keskusteluun osallistuivat niin laissez faire -ideologian, liberalismin ja sosialismin edustajat, kuin kapitalistisen hyvinvointivaltion kannattajatkin.

Tutkijat kävivät kriittistä keskustelua siitä, saavutetaanko paras yhteiskunnallinen järjestys yksilöiden ja yhteisöjen vapaaehtoisten sopimusten turvin vai taattaisiinko kenties oikeudenmukaisen yhteiskunnan toteutuminen kollektiivisempien sosiaalisten vastuunkannon mekanismien avulla. Keskusteluun mahtuivat mukaan myös ne, joille kapitalistisen yhteiskunnan keskeiset omistusrakenteet eivät ole pyhiä kriittisen tarkastelun ulkopuolelle jättäviä aiheita. Joidenkin keskustelijoiden mukaan epätasa-arvoinen yhteiskunta oli myös epäoikeudenmukainen, ja yhteiskunnan tuli verotuksen, tulonsiirtojen ja muiden sosiaalisten toimenpiteiden kautta pyrkiä edistämään yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja puuttua aktiivisesti markkinoiden pohjalta rakentuviin valta-asetelmiin.

“Yhteiskunnallisten toimijoiden välinen työnjako vaikuttaa siihen, miten vapaita ja tasa-arvoisia ihmiset ovat.”

Viimeistään tultaessa 1980-luvulle keskustelua yritysten poliittisesta roolista ja yhteiskuntavastuusta ryhdyttiin kuitenkin käymään yhä enemmän liberalistisista ja neoliberalistisista lähtökohdista. Lopulta näiden ideologioiden lähes hegemoninen asema globaalia taloutta johtavissa länsimaissa johti siihen, että ne näyttäytyivät keskustelijoille itsestäänselvyyksinä ja ne jäivät yhteiskunnallisen debatin ”sokeaan pisteeseen”. Hallitsevaan asemaan nousi niin sanottu instrumentaalinen keskustelu yritysten roolista, jossa yritysten poliittiseen ja yhteiskunnalliseen valtaan liittyvästä politiikasta vaiettiin.

Keskustelun sävyn muutos tapahtui samoihin aikoihin kun ylikansallisten suuryritysten poliittinen vaikutusvalta lähti ennennäkemättömään nousuun. Näennäisesti epäpolitisoituneen yritysvastuukeskustelun taustalla voidaankin nähdä neoliberalistisen ideologian voimakas vaikutus. Keskustelussa ryhdyttiin korostamaan yritysten vapaaehtoisen toiminnan lisäämistä yhteiskunnan moraalisessa työnjaossa, perustellen tätä liiketaloudellisilla hyötynäkökohdilla.

Miksi yritysten yhteiskunnallisesta roolista keskusteltaessa ei haluta puhua politiikkaa? Keskustelu kytkeytyy väistämättä filosofiseen kysymykseen siitä, miten yhteiskunnan poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset ulottuvuudet, toiminnot ja vastuut jakautuvat yhteiskuntarakenteiden ja toimijoiden kesken. Siksi sillä, puhutaanko politiikasta ääneen vai vallitseeko keskustelua näennäisesti epäpoliittinen ideologinen hegemonia, on suuri merkitys.

Nykyinen yritysten yhteiskuntavastuuta käsittelevä akateeminen tutkimus on rakentunut pitkälti 1980-luvulla yleistyneen, näennäisesti epäpoliittisen lähestymistavan pohjalle. Yritysvastuun poliittisesti moniarvoiset juuret on unohdettu. Akateemisessa keskustelussa yritysten poliittisesta roolista tulisikin palata monipuolisempaan poliittisten teorioiden tarkasteluun. Taloustieteilijöiden ja tutkijoiden tulisi avoimesti arvioida käsityksiään moraalisesta työnjaosta ja oikeudenmukaisuudesta, sekä valottaa myös taustalla vaikuttavia ideologioita.

Monet yritysten ihmisoikeusvastuun käytännön politiikkaa muotoilevat virkamiehet ovat pitkään peräänkuuluttaneet yritysten yhteiskuntavastuun akateemisen tutkimuksen aktivoitumista. Akateemisen keskustelun monipuolisuus on edellytys onnistuneelle ja harkitulle yhteiskuntapolitiikalle. Moniäänisellä keskustelulla tulisi pyrkiä kohti yhteiskunnallista rakennetta, jossa julkisen vallan ja yritysten vastuunkannon yhdistelmä on toimiva ja läpinäkyvä ja jossa vastuiden ja vallan jaosta on sovittu avoimesti demokraattisessa keskustelussa.

Jukka Mäkinen
Kirjoittaja toimii liiketaloustieteen filosofian professorina (ma.) Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa ja tutkii Suomen Akatemian rahoituksella liike-elämän etiikan ja yritysvastuun taustafilosofioita.