Ihmisoikeusraportti

FIDH:n johtaja: Ihmisoikeusvastuu koskee myös sijoittajia

Antoine Bernard toivoo valtioilta aktiivisempaa roolia yritysten ihmisoikeusvastuun edistämisessä. Kuva: FIDH.

Kansainvälisen ihmisoikeustyön toimintakenttä on viime aikoina kokenut perustavanlaatuisia muutoksia. Ihmisoikeusjärjestöjen kansainvälisen keskusliiton (FIDH) ihmisoikeustyön ytimessä olevat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ovat nyt myös arabimaista liikkeelle lähteneen vallankumousaallon sydämessä.

Viimeaikaisissa ihmisoikeuksia vaativissa kansanliikkeissä vapauden vaatimusten rinnalle on noussut ennennäkemättömällä tavalla myös ihmisarvoisen elämän vaatimus. ”Ihmiset haluavat elää vapaina pelosta ja puutteesta”, kuvailee FIDH:n toiminnanjohtaja Antoine Bernard. Bernard vieraili Helsingissä lokakuussa 2011 Ihmisoikeusliiton yritysten ihmisoikeusvastuuta käsittelevän perus- ja ihmisoikeusfoorumin pääpuhujana.

Ihmisoikeuksien suojeleminen ja edistäminen taloudellisesti globalisoituneessa maailmassa on yksi FIDH:n ihmisoikeustyön keskeisiä tavoitteita ja painopistealueita. ”Pyrimme FIDH:ssa työskentelemään sekä paljastaaksemme yritysten ihmisoikeusloukkauksia ja väärinkäytöksiä, että kehittäen toimintaa yhteistyössä yritysten kanssa”, Bernard kuvailee. Tämän työn perustana ovat myös vastikään laaditut YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia käsittelevä viitekehys sekä sen toimeenpanemista ohjaavat periaatteet. Viitekehyksestä ja ohjaavista periaatteista on nopeasti tulossa yritysten ihmisoikeusvastuun kansainvälisen edistämisen keskeisiä työkaluja.

  • Antoine Bernard

  • • Ihmisoikeusjärjestöjen kansainvälisen keskusliiton (FIDH) toiminnanjohtaja vuodesta 1996.
  • • Työskennellyt aiemmin muun muassa YK:n konsulttina sekä tutkijana Pariisin 2 ja 10 yliopistojen kansainvälisen oikeuden tutkimuskeskuksissa.
  • • Koulutukseltaan juristi, erikoistunut kansainväliseen humanitaariseen, rikos- ja ihmisoikeuslainsäädäntöön.
  • • YK:n yritysten ja ihmisoikeuksien erityisedustajan perustaman neuvoa-antavan johtoryhmän ja Ranskan kansallisen ihmisoikeusneuvoston jäsen sekä neuvoston alaisen kansainvälisten asioiden toimikunnan varapuheenjohtaja.
  • • Julkaissut lukuisia artikkeleita kansainvälisestä oikeudesta. Viimeisin teos ”To Repair, Prevent and Sanction: What Can Be Expected from International Criminal Justice” julkaistiin vuonna 2009.

Viitekehyksen ja ohjaavien periaatteiden pitkällisellä laatimisprosessilla on juurensa 1990-luvulla, jolloin globalisaation, ihmisoikeuksien ja yritysten vastuullisuuden kysymykset nousivat laajempaan keskusteluun, ensin YK:n ulkopuolella ja myöhemmin sen piirissä. ”Tuolloin kansalaisjärjestöt kokivat hyvin tarpeelliseksi laatia vahva kansainvälinen normatiivinen viitekehys, jolla edistettäisiin kansainvälisen lainsäädännön sovellettavuutta ja kodifioimista” Bernard kertoo prosessista, joka tuli tunnetuksi YK:n normiluonnosprosessina. 2000-luvun puoliväliin tultaessa prosessi oli kuitenkin pattitilanteessa. ”Neuvottelut johtivat vastakkainasetteluun, jonka toisella puolella olivat kansalaisjärjestöt ja toisella yritykset ja valtiot. Tilanne oli lamaannuttava”, Bernard muistelee.

YK:n pääsihteerin yritysten ja ihmisoikeuksien erityisedustaja John Ruggie nimitettiin virkaansa tässä tilanteessa. Hänen agendansa oli poliittinen – hänen tuli luoda olosuhteet, joissa kaikki toimijat voisivat istua saman pöydän ääreen. Kansalaisjärjestöille hänen valitsemansa tie oli kuitenkin ongelmallinen. ”Kansalaisjärjestöjen näkökulmasta oli pettymys, että Ruggie aloitti toimintansa jättämällä sivuun aiemman YK-prosessin”, Bernard kertoo. ”On kuitenkin tunnustettava, että Ruggie onnistui neuvotteluringin laajentamisessa. Oli esimerkiksi erityisen hyödyllistä, että ammattiyhdistysliike otettiin mukaan prosessiin”, Bernard toteaa. Ruggie pyrki prosessissa laajaan kuulemiseen ja yhteistyöhön. Kuitenkin kansalaisjärjestöt ovat prosessin kuluessa huomauttaneet myös sen puutteista. Tammikuussa 2011 FIDH, Amnesty International ja joukko muita ihmisoikeusjärjestöjä laativat yhteisen lausunnon johtavien periaatteiden laatimisprosessiin. Lausunnossa periaateluonnosta kritisoitiin kansalaisjärjestöille tärkeiden aiheiden osalta. Lausunto julkaistiin Financial Times -lehdessä ja se sytytti kiivaan ja katkerankin väittelyn Ruggien ja allekirjoittaneiden kansalaisjärjestöjen välille.

”Väittelyn taustalla oli neuvoa-antavan prosessin muoto” Bernard tarkentaa. ”FIDH:ta oli pyydetty liittymään niin kutsuttuun johtajien neuvoa-antavaan ryhmään, johon kuului viisitoista eri osapuolta. Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön pääsihteeri oli myös kutsuttu mukaan tähän valtioiden, yritysten ja kansalaisjärjestöjen ryhmään. Kyseessä oli potentiaalisesti erittäin hyödyllinen ja hedelmällinen hetki prosessille”, Bernard kuvailee. ”Ikävä kyllä Ruggie kuitenkin piti prosessin hyvin tiukasti ohjissaan ja saattoi yritykset keskustelemaan lähinnä toisten yritysten kanssa, valtiot valtioiden kanssa ja kansalaisjärjestöt keskenään”, Bernard kertoo. Valittu lähestymistapa ei auttanut FIDH:ta ja muita kansalaisjärjestöjä turhauttaneiden kahden tärkeän kysymyksen kanssa. ”Valtioiden lainsäädännön ylikansallisen toimivallan kysymykset sekä uhrien oikeudet tehokkaiden muutoskeinojen saatavuuteen uhkasivat jäädä liian vähälle huomiolle”, Bernard kertoo.

“Uuden kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja -instrumenttien potentiaalinen hyöty tulisi selvästi tunnustaa.”

Itse väittely alkoi kansalaisjärjestöjen lausunnon vuodettua Financial Timesiin. ”Vaikka vuoto sinänsä oli harmillinen, olimme myös hyvin pahoillamme tavasta, jolla Ruggie vastasi kritiikkiin. Se, että hän ohitti esiin nostamiemme kysymysten käsittelyn, ei todellakaan ollut prosessin hengen mukaista”, Bernard pahoittelee. ”Kiista heijastelee vakavia puutteita yritysten ihmisoikeusvastuun edistämisprosessissa. Mielestämme uuden kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja -instrumenttien potentiaalinen hyöty tulisi selvästi tunnustaa”, Bernard toteaa. YK:n viitekehyksen kolme pilaria (valtioiden velvollisuus suojella ja yritysten vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia sekä uhrien oikeus asianmukaiseen oikaisuun) tulisi vahvistaa kansainvälisten oikeusinstrumenttien avulla. ”Se olisi poliittisesti erittäin merkittävää”, Bernard katsoo.

Valtioiden ylikansallisen toimivallan kehittäminen on keskeistä, jotta Ruggien prosessissa nimetyt liiketoimintaan liittyvät ihmisoikeusloukkausten syyt, niin sanotut hallintokuilut, voidaan kuroa umpeen.  ”Yritysten ihmisoikeusloukkaukset tapahtuvat enimmäkseen heikon hallinnon alueilla, tai siellä missä yritystoimintaa isännöivä valtio ei täytä ihmisoikeusvelvoitteitaan. Tämä ei saa olla oikeutus monikansallisille yrityksille rikkoa ihmisoikeuksia”, Bernard vaatii. Nykyisin, joidenkin valtioiden lainsäädäntö katsoo yritysten kotivaltioiden toimivallan ulottuvan myös monikansallisten yritysten ulkomaisten ihmisoikeusloukkausten käsittelyyn. Kuuluisin esimerkki tästä on Yhdysvaltojen Alien Tort Claim Act. ”FIDH ja muut kansalaisjärjestöt pyrkivät mahdollistamaan kaiken olemassa olevan lainsäädännön käytettävyyden uhrien hyväksi sekä edistämään lainsäädännön muutoksia, joilla parannettaisiin oikeuskeinojen saatavuutta EU:n tuomioistuimissa EU:ta kotivaltionaan pitävien yritysten uhreille, ”Bernard kertoo.

  • YK:n kansainvälistä liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeva viitekehys

  • YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi 16. kesäkuuta 2011 YK:n pääsihteerin ihmisoikeuksien ja liiketoiminnan erityisedustajan John Ruggien laatiman kansainvälistä liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia käsittelevän viitekehyksen toimeenpanemiseksi laaditut ohjaavat periaatteet. Vuonna 2008 laadittu viitekehys ja periaatteet sen toimeenpanemiseksi kokoavat yhteen yritysten ihmisoikeusloukkauksiin liittyvät kansainväliset normit ja käytännöt. 30. syyskuuta 2011 ihmisoikeusneuvosto asetti työryhmän edistämään viitekehyksen toimeenpanoa.

YK:n ihmisoikeusneuvoston hyväksyttyä kesäkuussa 2011 yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet neuvostossa perustettiin juuri työryhmä seuraamaan periaatteiden toimeenpanoa. ”On tärkeää ruokkia prosessin poliittista dynamiikkaa. FIDH:n näkökulmasta on olennaista, että prosessi pidetään hengissä”, Bernard painottaa. FIDH:lle oli erityisen tärkeää, että työryhmän mandaattiin kuului oikeus vastaanottaa tiedonantoja kentältä. ”Vaikka mandaatti ei erikseen salli tätä, ei se sitä kielläkään. Lisäksi työryhmän tulee mandaattinsa mukaisesti tehdä myös maavierailuja”, huomauttaa Bernard. ”On myös erittäin positiivista, että työryhmä tulee arvioimaan kansallisia lakeja, toimintamalleja ja politiikkaa liiketoiminnan ja ihmisoikeuksien saralla”, Bernard lisää. FIDH:lle oli tärkeää että myös uhrien oikeudet tulevat kattavasti käsittelyyn periaatteissa. ”FIDH vaikuttikin suoraan periaatteiden sisältöön muun muassa siirtolaistyöläisten oikeuksien osalta”, hän kertoo.

YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevalla prosessilla on Bernardin mukaan ollut merkittäviä positiivisia vaikutuksia. ”Prosessi on heikkouksistaan huolimatta ollut tarpeeksi voimakas vaikuttaakseen yritysten toimintaan nyt ja tulevaisuudessa”, Bernard toteaa. FIDH:n ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen toimintakentällä on ilmassa selviä muutoksia. ”Se, että yritykset kokevat tarpeellisena selittää, miksi he eivät vielä ole toteuttaneet ohjaavien periaatteiden suosittelemia toimenpiteitä, on merkki siitä, että yritysmaailma ottaa periaatteet vakavasti”, Bernard sanoo. ”Tämä on kaikkein tärkeintä, sillä yritykset jotka kantavat vastuuta voidaan myös saattaa vastuuseen”, Bernard lisää. Koskien ostokäyttäytymistään ja tuotantoketjujen hallintaa, jotkut yritykset muokkaavat jo sopimuksiaan alihankkijoidensa kanssa lisätäkseen niihin viittauksen YK:n viitekehykseen ja periaatteisiin. ”Nämä ovat oikeudellisia sitoumuksia!”, Bernard iloitsee.

On kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että ohjaavat periaatteet saadaan käyttöön ruohonjuuritasolla. Edelleen tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset ovat pääsyy siihen, että FIDH jatkaa työtään yritysten ihmisoikeusvastuun edistämiseksi. Viimeisimmällä talous- ja finanssikriisillä on lisäksi ollut hyvin kielteinen vaikutus ihmisoikeustyön edistämiselle. ”Kriisi estää yritystoimijoita ottamasta tarvittavia askeleita ihmisoikeussuoriutumisensa parantamiseksi”, Bernard kertoo. FIDH:n äskettäin toteuttamassa laajassa brasilialaisia kaivos- ja teräsaloja koskevassa kenttätutkimuksessa ongelmat olivat ilmeisiä. ”Viranomaiset vaikuttaisivat olevansa pettämässä lupauksiaan ihmisille. Tämä luo kohtalaisen surullisen tilanteen, johon on hyvin vaikea löytää ratkaisuja”, Bernard pahoittelee. Tästä huolimatta Bernard kuitenkin uskoo, että edistystä tapahtuu. ”Brasilialainen kaivosjätti Vale vaivautui äskettäin tuottamaan yksityiskohtaisen vastauksen raporttiimme. Se, että he eivät haastaneet meitä oikeuteen halventamisesta, vaan valitsivat käydä keskustelua aiheesta saattaa olla muutoksen merkki”, Bernard toivoo.

  • Ihmisoikeusjärjestöjen kansainvälinen liitto (FIDH )

  • Ihmisoikeusjärjestöjen kansainvälinen liitto (International Federation for Human Rights, FIDH) on kansainvälinen riippumaton ihmisoikeusjärjestöjen kattojärjestö. Vuonna 1922 perustettu FIDH on yksi maailman vanhimmista kansainvälisistä ihmisoikeusjärjestöistä. Nykyisin liitto vaikuttaa aluetoimistojensa ja 164 jäsenjärjestönsä kautta yli sadassa maassa maailmanlaajuisesti. FIDH:n työn perustana ovat kaikki ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen oikeudet, sekä kansalais- ja poliittiset oikeudet että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Yksi FIDH:n toiminnan pääpainopisteistä on ihmisoikeuksien suojeleminen ja edistäminen taloudellisesti globalisoituvissa yhteiskunnissa. FIDH koordinoi ja tukee jäsenjärjestöjensä työtä sekä toimii niiden yhteisenä äänitorvena kansainvälisellä tasolla. Järjestön päämaja on Pariisissa.FIDH:n kotisivut löytyvät osoitteesta www.fidh.org

Yritys- ja ihmisoikeuskysymyksiin liittyen maailmalla tapahtuu myös muuta positiivista kehitystä. Vähittäiskauppaan ja alihankintaan liittyvät ongelmat ovat erityisesti Aasiassa olleet pitkään vakavia ja vaikeimpia. Kansainvälinen yhteisö on kuitenkin saanut todistaa ennennäkemätöntä rohkeutta, kun työntekijät ovat alkaneet mobilisoitumaan oikeuksiensa puolesta. ”Vaikuttavia työläisten mobilisaatioliikkeitä on syntynyt esimerkiksi Kambodzhassa, Bangladeshissa ja Kiinassa. Tämä on uusi merkki kansainvälisestä solidaarisuudesta, joka tekee yhä vaikeammaksi yrityksille vältellä olosuhteiden parantamista”, toteaa Bernard. Yhteistyössään yritysten kanssa FIDH on jo nähnyt joidenkin yritysten alkavan jopa kilpailla keskenään työntekijöiden oikeuksiin ja hyvinvointiin liittyvillä kysymyksillä. ”Yritykset kilpailevat siitä, kuka suoriutuu paraiten sosiaalisten oikeuksien ohjelmien ja strategioiden laatimisessa”, Bernard paljastaa. Yrityksille haastavaa on se, että ihmisoikeusongelmat koetaan vaikeasti tutkittavina ja mitattavina. Yritysten toimintaan liittyvät ihmisoikeusloukkaukset kulkevat usein myös käsi kädessä ympäristöongelmien kanssa. ”On toki vaikeaa arvioida liiketoiminnan ihmisoikeusvaikutuksia, erityisesti kun yritystoiminnan suorat vaikutukset liittyvät usein ympäristöön eivätkä ihmisoikeusvaikutukset puolestaan välttämättä ole suoria. Ihmisoikeusvaikutusten arvioimisen metodologiaa ja ihmisoikeusindikaattoreita kuitenkin laaditaan koko ajan ihmisoikeusvaikutusten arvioimisen helpottamiseksi”, Bernard kertoo.

FIDH on äskettäin toteuttanut kaksi kenttätutkimusta käyttäen hyväksi ihmisoikeusvaikutusarvioinnin (HRIA) metodologiaa, joka on laadittu erityisesti yhteisöille ja liiketoimintaa arvioiville kansalaisjärjestöille. Ecuadorissa tehdyssä ensimmäisessä kenttätutkimuksessa tarkasteltiin laajamittaisen louhinta- ja kaivostoiminnan vaikutuksia ympäröiviin yhteisöihin ja toisessa tutkimuksessa arvioitiin puolestaan terästeollisuuden vaikutuksia paikallisyhteisöihin. Molemmissa tapauksissa ilmeisimmät kielteiset vaikutukset liittyivät ympäristöön. ”Kuitenkin, ensimmäisessä tapauksessa, avolouhinta myös vaaransi alueen alkuperäiskansojen jäsenten perinteiset elinkeinot ja toisessa tapauksessa terästehtaiden saastuttaminen vaikutti voimakkaan kielteisesti ihmisten oikeuteen terveyteen”, kertoo Bernard. On Bernardin mukaan selvää että ympäristön tuhoutuminen ja ihmisoikeusloukkaukset liittyvät toisiinsa. ”Sillä, että yritykset täyttävät asianmukaisesti ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteensa tulisi pyrkiä kiinnittämään huomio ympäristön lisäksi myös ihmisiin, jotka ovat riippuvaisia tästä ympäristöstä selviytyäkseen”, tiivistää Bernard.

“EU:n kauppa- ja ihmisoikeuspolitiikassa kyseessä on enemmän kuin paradoksi, se on skitsofreniaa!”

Yksi FIDH:n työn kiireellisimmistä kysymyksistä ratkaista on ihmisoikeuksien ja kauppapolitiikan välinen ilmeinen paradoksi. Kun tarkastellaan EU:n politiikkaa kaupan osalta sekä sen ihmisoikeussitoumuksia – kyseessä on enemmän kuin paradoksi, se on skitsofreniaa!”, Bernard huudahtaa. ”EU:ssa tehdään toisella kädellä työtä ihmisoikeuksien parissa ja toisella puolestaan neuvotellaan kauppasopimuksista ilman ihmisoikeuksien huomioimista. Ikävä kyllä ihmisoikeudet jäävät usein toissijaisiksi”, Bernard pahoittelee. Myös globaalin etelän valtiot ja erityisesti kasvavat suuret taloudet ja BRICS-maat (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka) ovat mukana yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevassa keskustelussa. YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevien periaatteiden laatimisprosessin aikana FIDH kävikin pitkällisiä keskusteluita aiheesta myös juuri Etelä-Afrikan, Intian ja Brasilian edustajien kanssa. ”Saattaa hyvin olla että nämä keskustelut olivat syy siihen, että ovet neuvottelupöytään aukesivat meille myös joidenkin vastahakoisten suurten länsimaiden kanssa”, Bernard sanoo. ”Tämänlaista dynamiikkaa tulee myös ruokkia”, hän lisää.

Yritysten ihmisoikeusvastuusta käytävässä keskustelussa on Bernardin mukaan ehdottomasti tarvetta myös poliittiselle keskustelulle. ”Kyseessä ei ole vain lakia koskeva keskustelu, vaikkakin sitä tulee myös käydä pitkälti ihmisoikeuslainsäädännön puitteissa”, Bernard sanoo. Politiikkaa ei myöskään tulisi unohtaa, kun arvioidaan sijoittajien vastuuta ja esimerkiksi nykyistä taloustilannetta. ”Poliittista keskustelua tulee laajentaa sisältämään myös osakkeenomistajat ja sijoittajat”, Bernard toteaa. ”Sijoittajien vastuuttomasta käytöksestä seuranneet inhimilliset katastrofit eivät ole hyväksyttäviä”, hän korostaa. Myös sijoittajien tulee huolehtia ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteensa täyttämisestä. ”OECD:n (monikansallisia yrityksiä koskevien) suuntaviivojen, YK:n ohjaavien periaatteiden ja esimerkiksi ISO 26000 -yhteiskuntavastuun standardien tulisi ohjata myös sijoittajien käyttäytymistä”, Bernard luettelee.

”Oletamme että valtiot etenevät paljon, paljon nopeammin, sen sijaan että ne vain seuraavat yrityksiä.”

Yritystoiminta ja ihmisoikeudet ovat tällä hetkellä lähes ennennäkemättömän laajan kansainvälisen keskustelun kohteena. Tässä tilanteessa Bernard painottaa kansallisten viranomaisten ja valtion taloudellisten toimijoiden aktiivisuutta prosessin ruokkimiseksi. ”Oletamme että valtiot etenevät paljon, paljon nopeammin, sen sijaan että ne vain seuraavat yrityksiä”, Bernard tiivistää. Lisäksi, myös lainsäädännölle on kasvava tarve. ”Kolme vuotta sitten valtiot eivät nähneet sääntöjen lisäämistä toivottavana. Talouskriisin myötä kuitenkin myös valtiot ovat tulleet siihen tulokseen että jonkinnäköistä laillista viitekehystä tosiaan tarvitaan. Sen sijaan että valtiot toimivat palomiehinä, niiden tulee ryhtyä arkkitehdeiksi”, Bernard tiivistää.

Janna Kyllästinen
Kirjoittaja on Ihmisoikeusraportin toimitussihteeri.